Hallituskriisi

Historiallinen tilanne. Pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo pitivät pari tuntia sitten tiedotustilaisuuden, jossa kertoivat hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa päättyvän viikonlopun puoluekokouksen päätösten johdosta. Luottamusta Jussi Halla-ahon johtamaan puolueeseen ei ollut.

Hallituksen eroamisia kesken vaalikauden on toki nähty lähihistoriassa vuosina 2003, 2010 ja 2014. Nyt on kuitenkin kysymys hyvin erilaisesta tilanteesta. Näissä tapauksissa oli kyse pääministerien luopumisesta puheenjohtajuudesta.  Jokaisella näistä kerroista sama pohja jatkoi uuden pääministerin johdolla.

Taisi olla Kalevi Sorsa III edellinen hallitus, joka hajosi hallituskriisiin kesken vaalikauden vuonna 1982. Silloin kuten yleensä hallituskriisin syynä oli poliittinen erimielisyys tietystä hankkeesta. Nyt ei ole kuitenkaan kysymys siitäkään.

Vertailukohtaa tilanteeseen, jossa hallituspuolueen puheenjohtajakisan lopputulos on johtanut hallituksen eroon, joutuu hakemaan niinkin kaukaa kuin vuodesta 1957. Tuolloin SDP:n niin sanottu asevelisiipi onnistui nostamaan puheenjohtajaksi Väinö Tannerin ohi istuvan pääministerin K.-A. Fagerholmin, joka joutui pian eroamaan. Tällöin koko puolue joutui kymmenisen vuotta kestäneeseen hajaannukseen.

Vertailukohta pistää kysymään, mitenköhän käy perussuomalaisten yhtenäisyydelle tässä tilanteessa. Hallituksesta lähdölle ei ole ollut erityisemmin kannatusta eduskuntaryhmässä. Nyt ei Halla-aholle kuitenkaan annettu vaihtoehtoja, koska hallitusohjelmaan sitoutuminenkaan ei riittänyt. Eduskuntaryhmän ja puolueen yhtenäisyyden kannalta tämä lienee parempi tilanne kuin se, että Halla-aho olisi itse pistetty vetämään perussuomalaiset hallituksesta.

Erittäin mielenkiintoista on seurata, miten tilanne etenee tästä. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidetään sitä, että keskusta ja kokoomus saa uuden hallituksen kasaan RKP:n ja kristillisdemokraattien tuella. Jos näin ei käy, uudet eduskuntavaalit lienevät mahdolliset. Yksi asia on kuitenkin varma: tulevassa oppositiopoliitiikassaan taikka vaalikampanjassaan Halla-aho tulee käyttämään aseenaan sitä, että perussuomalaiset työnnettiin ulos hallituksesta siitä huolimatta, että hän olisi sitoutunut hallitusohjelmaan.